Hyvinvoiva suolistofloora tuottaa lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka vahvistavat suolistoa ja terveyttä. Pääsemme tähän täynnä kuitua olevalla ruokavaliolla.
Viimeisten vuosien tutkimus osoittaa, että suolistofloora, joka ei voi hyvin, voi liittyä useisiin eri sairauksiin. Siksi keskitytään usein selvittämään, mikä aiheuttaa suolistoflooran epätasapainoa ja millä menetelmillä voimme välttää tai hoitaa tätä epätasapainoa.
Mutta kuten epätasapainoisella suolistoflooralla voi olla kielteinen vaikutus terveyteen, terveellä suolistoflooralla voi olla useita positiivisia ja tärkeitä vaikutuksia. Esimerkki suolistoflooran hyödyllisestä toiminnasta on sen kyky tuottaa lyhytketjuisia rasvahappoja, kuten etikkahappoa, propionihappoa ja voihappoa. Näissä lyhytketjuisissa rasvahapoissa on vähemmän kuin kuusi hiiliatomia ja ne ovat jäännöstuote, joka syntyy, kun paksusuolen suolistobakteerit fermentoivat kuituja.
Voihapon on ennen kaikkea osoitettu tieteellisissä tutkimuksissa pystyvän vahvistamaan suolen läpäisyn estoa. Tiheä ja vankka limakalvo tarkoittaa alhaisempaa vuoto- ja tulehdusriskiä suolistossa. Immuunijärjestelmä voi sen jälkeen keskittyä patogeenisten bakteerien ja virusten ehkäisyyn eikä immuunisolujen käyttöön pitämään tarpeetonta tulehdusta yllä suoliston limakalvossa. Lyhytketjuisen voihapon lisääntynyt pitoisuus näyttää pystyvän vaikuttamaan sekä tulehdusta stimuloivien että tulehdusta estävien aineiden muodostumiseen kehossa.
Varmistamalla, että hyvillä suolistobakteereilla on oikeat olosuhteet, voit vaikuttaa suolistoflooran kykyyn luoda lyhytketjuisia rasvahappoja. Niitä muodostuu, kun paksusuolen mikrofloora saa käyttönsä kuituja, kuten esimerkiksi resistenttiä tärkkelystä, joka on eräänlainen hiilihydraatti, jolla on kyky kulkea hajoamatta ohutsuolen läpi. Näin ollen ruokavalintasi vaikuttavat siihen, kuinka paljon lyhytketjuisia rasvahappoja muodostuu. Mitä enemmän sellaista ruokaa syöt, joka kulkee koko matkan paksusuoleen saakka hajoamatta – sitä paremmat edellytykset hyvillä vatsabakteereilla on muodostaa lyhytketjuisia rasvahappoja.
Kasvisruoassa luontaisesti olevia fermentoituja ravintokuituja ovat esimerkiksi frukto-oligosakkaridit (FOS), inuliinit ja pektiinit. Inuliinia on latva-artisokassa, valkosipulissa, purjosipulissa, sipulissa ja parsassa, kun taas frukto-oligosakkarideja löytyy hedelmistä ja vihanneksista. Omenat, aprikoosit, porkkanat ja appelsiinit sisältävät pektiiniä. Resistenttiä tärkkelystä on maississa, riisissä, pavuissa vihreissä/raaoissa banaaneissa, palkokasveissa sekä ensin keitetyissä ja sen jälkeen jäähdytetyissä perunoissa. Tutkija Stacey Lockyerin mukaan, joka on koonnut viime vuosien tutkimukset resistentistä tärkkelyksestä ja joka julkaistiin brittiläisessä Nutrition Bulletin -lehdessä, 30 grammaa resistenttiä tärkkelystä päivässä suojaa monilta kroonisilta sairauksilta. Johtopäätös on, että kannattaa pitää huolta ’kodistaan’ eli pikemminkin suolistofloorasta, ja huolehtia, että sekä itse että suolistobakteerit saavat hyvää ravintoa.
Risk och nyttoprofil, Livsmedelsverket
Stacey Lockyer, Health Effects of Resistant Starch, Nutrition Bulletin
Det ser ut til at du er i Norge. Besøk vår norske nettside her www.supersynbiotics.no